On erikoista että joillekkin kätkytkuolema on terminä melko vieras. Olen itse kuullut kysymyksen, että mikä on kätkytkuolemassa se kuolinsyy. Mutta kun siinä se onkin, syytä ei ole.
Kätkytkuolemista ei puhuta.
Paljon on nykyään julkisuudessa kohtukuolemat, lasten kuolematkin, mutta yleensä jonkun sairauden takia. Tärkeitä asioita tottakai nuokin, mutta en itse koe saavani noista tarinoista samalla tavalla vertaistukea kuin niiltä joilla on sama; kätkyt taustalla. Ei sitä ehkä kukaan muu kuin vastaavan kokenut voi ymmärtää, mitä on kun saat pienen vauvan kotiin, opit häntä rakastamaan ja pitämään osana perhettä ja yhtäkkiä, varoittamatta häntä ei enää ole.
Ehkä kätkytkuolemat ovat senkin takia niin vaiettu puheenaihe, kun niitä ei vaan yksinkertaisesti tapahdu vuositasolla paljoa.
Oon kuullu kommentteja että hyvinhän te olette selvinneet. ehkä minä ulkoisesti olen ihan ok, ei asiasta tietämätön varmasti voi arvata että olen lapseni haudannut äiti. Että näin katsoen, joo hyvin on tähän asti selvitty. Mutta selviääkö siitä oikeesti koskaan; oman lapsensa kuolemasta, väitän että ei, eikä tarvitsekkaan.
